Älä pelästy yrityskaupan asiakirjaviidakkoa – tärkeät asiat on syytä kirjata paperille. Yrityskauppaan valmistautuva saattaa vähätellä kauppaan liittyvän dokumentaation tarvetta. Yrityskaupan kuvitellaan koostuvan vain kauppakirjasta. Todellisuudessa yrityskaupan yhteydessä kuitenkin syntyy yleensä – aivan aiheesta – useita asiakirjoja. Seuraavassa esimerkkejä siitä, mitä asiakirjoja yrityskaupassa usein tarvitaan.
Yrityskauppaa koskevat neuvottelut aloitetaan tavanomaisesti allekirjoittamalla salassapitosopimus, jossa tietoja saava osapuoli sitoutuu pitämään saamansa tiedot luottamuksellisina ja salaisina. Alustavat tunnustelut voidaan käydä ilman tällaista sopimusta, mutta kun aletaan luovuttaa salassapidettäviä tietoja, on salassapitosopimus välttämätöntä tehdä. Ilman sitä myyjä ottaa riskin siitä, että hän luovuttaa kenties yrityksen arvokkaimman pääoman eli liikesalaisuudet ostajalle vastikkeetta.
Aiesopimus on varsinaista kauppakirjaa edeltävä sopimuskokonaisuus, jossa osapuolet sopivat neuvoteltavan kaupan raameista ja aikataulusta. Aiesopimus ei aina ole välttämätön, mutta sillä voidaan esimerkiksi taata neuvottelurauha osapuolten kesken tietyksi ajanjaksoksi.
Useimmiten ostaja haluaa tehdä kaupan kohdetta koskevan tutkimuksen eli due diligencen ennen lopullisen kauppasopimuksen solmimista. Enenevässä määrin myös myyjä haluaa ennen kaupantekoa – yleensä jo ennen prosessin aloittamista – tutkia myytävän kohteen. Kummassakin tapauksessa tällaisen tutkimuksen tarkoitus on pienentää tuntemattomista seikoista johtuvia riskejä. Tutkimus jaetaan usein legal- ja financial-osiin. Legal due diligencen suorittavat useimmiten asianajajat ja financial due diligencen tilintarkastajat. Tarkastuksesta laaditaan tarkastusraportit, jotka ovat osa yrityskaupassa syntyviä asiakirjoja. Nämä antavat samalla lähtökohdan kauppakirjan vastuunjaolle.
Kauppakirjaan kirjataan kaikki kaupan ehdot. Kun kysymyksessä on osakeyhtiön osakkeiden kauppa ja myyjä ja ostaja ovat toisilleen tuntemattomia, muodostuu valtaosa kauppakirjan sisällöstä niin sanotuista myyjän vakuutuksista. Näillä tarkoitetaan sitä, että myyjä takaa ja vakuuttaa yrityksen olevan tietyssä kunnossa ja hyvin hoidettu ja ellei näin ole, sanktiona on useimmiten kauppahinnan alennus. Kun kaupan kohteesta on tehty kattava due diligence, on osapuolten selkeää arvioida vakuutusten antamisen merkitystä vastuunjaon kannalta.
Mikäli myyjä jää yhtiöön edelleen osakkaaksi tai mikäli esimerkiksi kaupan yhteydessä myös pääomasijoittaja sijoittaa yhtiöön, laaditaan usein osakkaiden välinen sopimus, jossa sovitaan niistä pelisäännöistä, joilla yhtiötä hoidetaan. Myyjällä on tähän yleensä korostunut intressi silloin, kun kauppahinta on jäänyt riippumaan osittain tulevien vuosien kehityksestä. Osakassopimus sisältää usein myös osakkeiden luovutuksia koskevia rajoituksia ja sopimuksia, joilla pyritään varmistamaan kaikkien osakkaiden etu ja tavoitteiden toteutuminen.
Ostaja haluaa usein myyjän jäävän ainakin määrätyksi ajaksi vielä yhtiön palvelukseen, jolloin myyjän kanssa on tehtävä joko toimitusjohtaja- tai työsopimus. Toisaalta liiketoimintakaupassa myyjä saattaa haluta ostaa myytävältä liiketoiminnalta palvelua jatkossakin, jolloin tarvitaan palvelusopimuksia, tai joskus yhtiön toiminnan jatkuminen myyjän omistukseen jäävässä kiinteistössä halutaan varmistaa vuokrasopimuksin.
Kuten edellä on kuvattu, asiakirjojen määrä ei johdu siitä, että mukana oleva neuvonantaja haluaisi tehdä dokumentaatiosta mahdollisimman monimutkaista, vaan siitä, että yrityskauppaan liittyy lähes aina useita sovittavia yksityiskohtia. Koska suulliset sopimukset aiheuttavat yleensä vain väärinkäsityksiä ja sitä kautta turhia riitoja, on myös tärkeät yksityiskohdat suositeltavaa kirjata asiakirjoihin. Taitava asianajaja erottaa tietysti aina sen, mikä hänen asiakkaalleen on missäkin tilanteessa tärkeää, ja pitää huolta siitä, että ainakin nämä seikat kirjataan selkeästi kauppa-asiakirjoihin.
Juhani Ekuri, osakas
Asianajotoimisto Lukander Ruohola HTO Oy